sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskakku suklaakannella

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä! 

Saimme pääsiäissunnuntain vieraaksi tätini perheen ja sehän on oikein hyvä syy kokeilla uutta juustokakkureseptiä. Jo edellisestä kokeilustani lähtien olen halunnut kokeilla aprikoosin ja valkosuklaan yhdistelmää juustokakussa, koska se oli niin hyvää jouluksi tekemissäni valkosuklaa-aprikooseissa. Värienkin puolesta se on mitä parhain pääsiäiskakku. 


Koska kaupoista ei löydy nykyisin valmista aprikoosisosetta (vauvan sosetta), piti sose tehdä itse keittämällä kuivattuja aprikooseja. Pohjana Pirkan Danielakeksiä, täytteessä perus juustokakkuresepti sulatetulla valkosuklaalla ja aprikoosisoseella ja kiilteenä soseesta valmistettu aprikoosimehu. Ensimmäistä kertaa ikinä minulle meinasi käydä tosi iso moka. Sain kakun jääkaappiin ja rupesin siivoamaan jälkiäni kunnes huomasin pöydällä mukin. Ihmettelin, että mikä vesimuki se siinä on. Liivatevesi!! Äkkiä kakku kaapimalla takaisin kulhoon, liivate sekaan ja kakku takaisin vuokaan. Kakussa piti olla hienot spiraaliraidat aprikoosista mutta tässä säätämisessä raidat kyllä katosivat. Eivätkä ne nyt niin hienot olleet alunperinkään. En lisännyt kakkuun sokeria, koska valkosuklaa ja aprikoosit olivat niin makeita. Vähän sitä olisi kuitenkin ehkä voinut olla. Maku oli mukavan pehmeä mutta itse olisin toivonut makua vähän lisää. Ulkonäköön olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Koristelussa käytin ensimmäistä kertaa Candy Melts -suklaata, jonka tilasin Ullan unelmasta jo tammikuussa edellistä kokeilua varten. Suklaan rakenne oli huomattavan erilaista verrattuna tavalliseen levysuklaaseen. Suklaa oli paljon taipuisampaa ja se alkoi jähmettyä jo huoneen lämmössä eikä levinnyt pursottaessa. Siitä valmistetut koristeet myös kestivät huoneen lämmössä kakun tarjoilun ajan. Maku ei ole yhtä hyvä kuin levysuklaassa mutta ihan ok silti. Valkosuklaarullat ovat Pandan valkosuklaata (samaa kuin kakussa käytetty suklaa) ja rakenteen eron huomaa jo ihan silmällä. Rullissa suklaa on levinnyttä ja kannessa hienosti ohutta. Koristelun idea on Kinuskikissan sivuilta.

Kylkeen piti vielä tehdä vähän kakun innoittajana toimineita valkosuklaa-aprikooseja.


Lounaspöydästä löytyi myös edellisenä iltana leivottua pääsiäislimppua ja tuoretta vaalea vehnähiivaleipää. Nam.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Luistelusäärystimiä ja pikkutöppösiä

Kaverini sai tammikuussa pikkuruisen poikavauvan, jonka olen päässyt jo pari kertaa näkemään. Vaikka pojan äiti onkin kunnostautunut villasukkien kutomisessa aivan lähiaikoina, halusin silti muistaa tulokasta pikkutöppösillä. Suloisuus sai jalkaansa vaaleansiniset tossut. Viime tossujen kutomisesta on jo hetki aikaa, joten kudoin samalla vauhdilla toisetkin. Tämä ohje on ihan omasta päästä, koska en jaksanut kaivaa alkuperäistä ohjetta esiin. Olen tehnyt tällaisia töppösiä jollain Novitan ohjeella aikaisemmin. Lankana molemmissa on Seiskaveikka. Oikeanpuoleisissa värinä valmiiksi raidoitettu Talitintti, josta kudotut sukat löytyvät täältä. Talitinttitossuille ei ole vielä käyttäjää tiedossa.

Tyttäreni luisteluharrastus on edennyt siihen pisteeseen, että hankintalistalla on luistelusukkahousut/-legginsit. Halusin kutoa niiden kanssa käytettäviksi säärystimet, jotka laskeutuvat hienosti luistinten päälle. Vähän vähemmän olisi voinut silmukoita lisätä lopussa, koska nämä leviävät ehkä jo vähän liikaakin mutta kyllä ne asiansa ajavat. Lankana muistaakseni Novitan Nalle. Joku raitaversio.





perjantai 8. maaliskuuta 2013

Bambuisia tiskiliinoja

Käsityöhaasteeseen kutomieni bambutiskirättien ja niistä saadun palautteen innoittamana kudoin rättejä myös myyntiin. Yleisön pyynnöstä muutin rätin nimen liinaksi. Joten tässä olisi bambuisia tiskiliinoja, olkaa hyvät.


Mikä ihana väriloisto! Kuvioina on ns. koripunosta eli ruutukuviota erikokoisilla ruuduilla sekä viistoraitaa ja siksakkia. Tiskirättiä... siis liinaa kutoessa on hyvä muistaa, että kuvio tulee näkyviin liinan molemmilta puolilta eli esimerkiksi perinteinen palmikko ei toimi. Omat suosikkini ovat ehdottomasti fuksian väriset liinat sekä viistoraidalla että siksakilla. Mikä on sinun suosikkisi?



Lankana Hjerte Garnin Bommix Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa. Innostuin alkuvuodesta huomatessani, että Novita ottaa myös myyntiin bambulankaa mutta petyin, kun pääsin käsiksi lankaan. Langassa onkin vain 50% bambua ja 50% puuvillaa. Nimi voisi siis yhtä hyvin olla puuvillalanka. Harmi. Mutta Bommix Bamboon värikartta on niin hieno, että siitä oli ilo valita kivat värit.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Tunikasta mekoksi

 

Tässä tulee täydellinen näyte siitä, mitä tapahtuu, jos ei jaksa perehtyä ohjeeseen ja sen mittoihin ennen kutomisen aloittamista. Ja monesta muustakin virheestä...

Löysin Drops designin sivuilta ihanan tunikaohjeen itselleni. Dropsin sivuilta saa hienosti valmiin luettelon vaihtoehtoisista langoista työhön. Minä en pysty käyttämään villaisia vaatteita, joten valitsin listasta puuvillaisen langan. Tämän Dropsin Paris-langan tilasin Tapion kaupasta. Pääväriksi valitsin lempivärini, limen vihreän. Kuvion päätin tehdä valkoisella ja vaalean beigellä. Värisuunnitelma näytti hyvältä, kun laittoin langat vierekkäin mutta kuvion valmistuttua en tykännytkään siitä enää. Värit meni ikään kuin väärin päin. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa vaan päätin elää sen kanssa.

Olen aiemmin kutonut itselleni vain Novitan ohjeilla, jotka olen huomannut aika reiluiksi oma käsialani kanssa. Nyt sitten päätin juuri kymmen kiloa laihduttaneena ylpeästi kutoa tunikan S-koon ohjeella. Ja lisäksi päätin, että tällä kertaa teen vähän tiukempaa jälkeä, ettei vaate lörpsähdä käytössä, kuten monet aiemmat puuvillalangasta kutomani vaatteet. Epäröinkin ääneen muutaman kerran työn edetessä, että onkohan tämä sopiva. Tunikan valmistuttua sainkin todeta, sen olevan liian pieni minulle. Olipa todella mieltä ylentävä hetki peilin edessä... Tunika oli myös paljon lyhyempi, kuin kuvassa. Ehkä siksikin, että minun päälläni pituudesta meni niin suuri osa leveyteen. Pakkasin tunikan laatikkoon päättelemättömänä ja viimeistelemättömänä. Meni fiilikset ihan täysin. Seuraavana päivänä keksin kokeilla tunikaa 4,5-vuotiaalleni ja sehän oli ihan täydellisen kokoinen. Pienen fiksauksen jälkeen tyttäreni sai siitä kivan mekon. Fiksaukseen kuului kaula-aukon halkion sulkeminen valkoisella nyörillä ja hihansuiden huolittelu muutamalla ylimääräisellä kerroksella hieman tiukemmiksi.



Mekon väri oikeasti kirkkaampi lime, kuin miltä kuvissa näyttää. (Paris, Sävy 39.)

Mainittakoon vielä, että ainaoikein ei ole sama asia kuin sileä neulos...
Luulisi, että yli 20 vuotta neulonut ihminen ymmärtäisi sen. Ja huomaisin ennen kuin työ on valmis...

Seuraavaksi pitääkin laittaa tilaukseen uudet langat, kunnes hyvä ohje ensin löytyy. Jos tällä kertaa tulisi lopulta se tunika itsellenikin...

P.s. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen puikkojen kanssa. Tilasin Knit Pron pyöröpuikot (nro 4,5), joihin voi vaihtaa kaapelin. Tai kaapeliin voi vaihtaa puikot. Ihan miten vaan. Laitoin puikot kiinni ja kaapeliin ja aloin neuloa. Ensimmäisellä kerroksella siirtin silmukoita eteenpäin ja kaapeli jäi käteeni. Kaapeli siis irtosi metallisesta päästään, itse liitoskohta jäi siis kiinni puikkoon. Ajattelin kokeilla ensin pikaliimaa, koska en olisi millään halunnut reklamoidan toisiakin puikkoja. Onneksi liimaus toimii hienosti.